Mikä on varma kevään merkki? Mieti että nilkutat kadulla, mitä näet puiden ja ruohonleikkuuseen johtavan vihertäytymisen ohella? Tietenkin suomalainen mies. Tätä kirjoitusta kirjoittava kirjoittaja kuuluu itsekin kyllä kyseiseen rotuun, mutta voinhan ylpeänä kertoa ja olla samaistumatta seuraavanlaisiin edustajiin ja miettiä moisia ihan rauhassa.
 
Kevään tullessa suomalainen mies (tässä tapauksessa puhutaan tietenkin monikosta). Suomalaismiehet alkavat heräillä, kömpiä koloistaan, haistelevat keväistä raikkautta ja tiirailevat ympärilleen. Talviunien jäljiltä on vielä hieman karkeahko olo, eikä ajatus oikein kulje kumpaakaan suuntaan, joka paikkaa kolottaa, jalkapohjia ja käsivarsia nipistelee liiallisesta väärässä asennossa nukkumisesta. Kaikin puolin siis ihan normiolo. On aika nousta ylös ja lähteä vaeltelemaan toisten samankaltaisten olentojen keskuuteen.
 
Ensin alkaa reviirien tarkkailu (kuten koiraskissatkin tekevät). Tehdään tarkat suunnitelmat ja kirjoitetaan alueet ylös. Kierrellään ja katsellaan ja tutkitaan. Ehkä hieman pyöritään ensin typerän näköisenä. Seuraavassa kohtaa tätä suomalaismies-pohdintaa alkaa itseä suunnattomasti mietityttämään että oi miksi? Mikä saa suomalaisen miehen kaupan kulmilla, puistossa, linja-autopysäkillä, lasten ulkoiluttamisalueilla, koirapuistossa tai missä vaan, avaamaan vetoketjun auki ja nätisti sanottuna kastelemaan kukkapenkkejä ja jos vähän rumasti ja kirjaimellisesti voi sanoa niin puhutaan kusaisemisesta. Onhan kyse tietenkin ihan luonnollisesta asiasta, mikä tulee kun ehkäisee nestehukkia, mutta silti. Mikä pakko on? Häh? Mikä pakko on oikeasti tehdä tarpeet sinne missä muut aivan varmasti näkevät? Ja kokeekin ehkä, kun kastelee vaikka varvakset myöhemmin siinä tai kuulee. Puistattaa aivan tämä. Sitä en siis ymmärrä. Onko se joku merkkailun tarve, reviirin valtaus, miehisyyden näyttö. Piileekö jokaisessa suomalaisessa miehessä jokin exhibitionistin jyvä vai onko se virtsaamisen suorittamisen jännittävyys yleisellä paikalla, joka tämän saa tekemään. Ehkäpä pitää merkkailla, että muut koirakset huomaavat alueen kuuluvan hälle. Tietenkin lain kourahan kyllä valvoo tätäkin toimintaa, ettei ihan minne sattua laskella laulellen vesiä, mutta se ei suomalaista miestä haittaa. Rohkeus kasvaa asteen verran ja kuomat vielä tulevat taputtamaan olkapäälle että kyllä Reijo olet kova jätkä kun virtsasi laskit lähikaupan rappuralliin, vaikka sinivalkoinen auto ajoi ihan juuri ohi ja viereisen talon asukkaitakin katseli parvekkeelta pyhää toimitustasi. Hyvä juttu ettet sakkoja saanut! Reijo on siis kova jätkä ja tästä saamastaan respektistä johtuen häntä ei hävetä ollenkaan. Pissata piti kun hätä oli kova. Näkiköhän kukaan?