Avattiin tili pankkiin, ettei tarvitse vähäisiä varoja sukissa pyöritellä. Oikeen ryhmänä mentiin pankkitädin tykö ja käteltiin ja hymyiltiin hupsua hymyä.  Tätihän oli niin mielissään kun sai uuden asiakkaan. Keskusteltiin että otetaan velipoikasen kanssa yhteistili kun on kerta yhteistalouskin ja uhkasivat että halvalla menee mutta menköön, kun ei kerta korttiakaan tarvita niin eihän palvelumaksujakaan kehdata ottaa. Sittenhän me hymyssä suin marssittiin pankista ulos, uuden tilin ylpeinä omistajina. Tosin turhaksihan se sittemmin huomattiin, kun kilpailevan rahalaitoksen tilille tuet ja muut varat on suunnattu ja sieltä sitten vuokria maksellaan. Melkein vuoden kuluttua ( ihan äskettäin oli tämä vuoden pää ) päätettiin että ei me, me ei tarvita enää turhaan tuota tiliä.

Sitten se häijyys vasta alkoi. Ei ollut pankkitäti enää mielissään kun pyydettiin jäädyttää mokoma tili. Käsi ojossa oli se täti, jo melkein ovella rahaa mankumassa ja kyse ei ollut pääsymaksusta tällä kertaa vaan ulosmeno maksusta. Kaiketi mennyt päivä jo tällä henkilöllä aamusta asti pilalle tai ei ole saanut tarpeeksi provikoita aikaan palveluksia myymällä, kun anelemaan ryhtyi hän. Yritti vielä kovasti tarjota yhteistyötä, että jos ette tällä kertaa nyt lopeta tätä tiliä niin ei maksa tämä mitään ei. Mutta sen jos teette,  että  suljette, niin se on 7€ ja heti. Palveluttomuusmaksua katsokaas. Ilman palvelua ei olla voi, hän loruili ja mäkätti naama apeana.

Nuotio alkoi jo syttyä hihojen alla tuossa vaiheessa ja pian oli jo liekit ihokarvoja myöten kiipeämässä kauluksiin. Tämä ei kyllä toimi. Sopimus irti poikki ja sassiin, sanoimme me. Menköön sitten tämä tällä kertaa ettei ensi vuonna tarvitse sitten 14€ maksaa kun tiliä ei kuitenkaan käytetä. Mutta arvon täti, tämä syö nyt kyllä miestä. Kieli meinasi karata suusta ulos levälleen kun hiivimme ovelle. Että kiitos tästä, mokomat pankkirosvoilijat, pitäkää pumppunne. Tosin olimme vaiti aivan hiljaa ja nätisti ja ihan ihmisiksi, kirottiin vain vähän sisäisesti.