Kaikkihan tietää mitä ikä tuo tullessaan. Ruumis alkaa lahota paikasta jos toisesta, alkaa jäseniä tipahdella kuin lepraisella toverilla konsanaan. Selkäranka menee solmuun, tulee luuvalo ja punainen tavara ihmiskehossa alkaa muistuttaa hyytelömäistä kastiketta. Ja sitten vielä kaiken tämän jälkeen silmä mulahtaa pois paikaltaan ja näkyvyys alkaa kadota. Sokeritautikin puhkeaa. Itseä luonnollisesti alkaa sylettämään mutta lääkäri hyppii tasajalkaa ja taputtaa. Lääkärin luona sitten kerrotaan kaikki edellä mainitut vaivat ja seurataan kun se kirjoittaa päätteelle mistä kaikkialta potilas on hajalla. Nykyään näkee myös kun ne valkopukuiset juttelevat pikkuiselle nauhurille: Ei käyttöä, määrään potilaalle sairaslomaa, työkyky nollassa. Sama teksti ja potilaan tarinointi tulostuu paperille ja toiselle arkille liuta erinäisten huumauttavien lääkeaineiden nimiä. Tohtorin luona käynnit eivät tietenkään tähän pääty vaan muutamien kuukausien päästä hypätään uudestaan juttelemaan ja uusimaan sairauslomat ja taas saadaan kansiokaupalla asiapapereita, sama toistuu kerta toisensa jälkeen. Setä valkoinen lupaa faksata joka kerran myös lausuntopaperit kansaneläkelaitokselle.

Asiathan ei yleensä mene niin kuin elokuvissa vaan sairasta hyppyytetään. Ja kiusataan. Välillä potilas laitetaan työttömyys kortistoon. Joka kerran kun tapahtuu jotain merkittävää potilaan sairas- tai terveyskertomuksessa, pitää lähetellä ja viedä  erinäisiä kirjelmiä kansaneläkelaitoksen toimipisteeseen. Ja sitten sieltä tarvittaessa pyydetään lisäselvityksiä ja liitteitä ja taas juostaan tukkaputkella. Kuukaudet menee vilisten ja potilas on jo vuoden päivät ( ellei pidemmänkin aikaa ) juossut paperisodankäyntivirkailijattarelta toiselle ja taas takaisin. Uskokin on jo loppunut monen monta kertaa ja rahanmonistamostakaan ei pennejä ole herunut, lääkärin pienen pienen unohtamisen takia. Hakemukset on taas viety sinne mihin ne kuuluu ja odotellaan. Odotellaan viikko ja toinenkin. Soitellaan peräänkin. Paperisilppuriko vei hakemukset ja lausunnot? Tyly vastaus kuuluu: Ei täällä mitään lausuntoja ole lääkäriltä, posti on varmaan hukannut ne matkanvarrella johonkin. Lääkärin pöydän lähtevien lausuntojen pohjaltahan ne sitten lopulta löytyy ja pian ne ovat matkalla kelaan.

Hienoa, kela alkaa käsitellä! Käsittelyssä vierähtääkin sitten taas viikko. Papereita on pyöritelty, vastattiin jälleen. Ne odottavat lääkärin vahvistusta. Mitä ihmeen vahvistusta? Vastahan lääkäri puhelimessa vahvisti ja vannoi kautta kiven ja kannon että paperit on lähetetty käsiteltäväksi. Taitavat kelan pojat nyt narrata. Vai ovatko ne vaan niin innokkaita käsittelemään että ne välillä vaihtelevat käsiteltäviä asioita keskenään, heittelevät lausuntolennokkeja, valmistelevat haitareita ja hattuja. Leikki sikseen, tämä on paperisotaa!