Eräänä päivänä kipeydyttiin. Kaikenmaailman lutikoita, viruksia ym.ötököitä kun maailma on pullollaan ja toisia ihmisiä kätellään ja haukotellaan tylsinä hetkinä päin naamaa, kun tuntemattomat ihmispolot yrittävät antaumuksella kertoa päivän polttavimpia, muka erikiinnostavia tarinoitaan, niin näin kävi tässäkin tapauksessa. Tarttui se, miksikä sitä sanotaan, se kulkutauti. Lääkäritkin vihdoin keksivät että hiphoo tää tautihan lähtee antiobiootteja popsimalla irtipois. Joten tässä sinulle arvon kipeä, tällänen lappu, mika tama on, tama resepti. Niin, eli kauppalista mömmöliikkeeseen. Kirjoitettiin sitten blankolle asiapaperille että muista ostaa antibiootti, verenpaineen poisto lääke ( nekin olivat loppuneet ) yskimislääke, sierainsuihke, voidetta kolottavaan polveen, lonkan poistolääke ja lääke. Tiemme vei siis mömmökauppaan eli apteekkiin. Saapuessamme ovesta tupaan, vastassa oleva tunnelma oli vallaton. Mummot kemputtivat keppeineen, oli lapseja yskimässä, oli setejä ja tätejä, kaikki jollain tavalla vähän pipejä. Aluksi luulin että eihän kukaan apteekkiin huvin vuoksi tulisikaan.

Mutta sitten koin herätyksen. Apteekeissahan on sellaiset viihtyisät tuolit missä on rautaiset käsinojat, mihin on ruuvattu puulaudat. Niin oli täälläkin. Sellaiseen sitten ahdoin itseni, mahdollimman mukavaan asentoon, sillä odotteluaika saattaa joskus venyä pitkäksikin. Pääsin harrastamaan tuijotuskilpailua tuntemattomien kanssa, sain tuumailla ja katsella ympärilleni rauhassakin. Olo oli kuin elokuvateatterissa konsanaan. Ai miksi? No tuon iki-ihanan puolimetallisen puuistuimen takaa alkoi kuulua puheen porinaa, vaikka siellä ei ollut ihmisiä vaan lääkehylly. Yleensä lääkkeet ei hirveesti juttele paitsi jossain tapauksissa, joita en nyt rupea kertoilemaan. Siellä vitamiinipommien ja silmärasvojen keskellä möllötti kaiutin. Surround sellainen. Siis sellainen mitä näkee koti - tai elokuvateatterissa. Mikä saa tilan tuntumaan elokuvan tai marienhoffin tai vaikkapa kymppitonnin aikana siltä kuin olisit itse ohjelmassa mukana. ( voi kamalaa, Riitta Väisänen väijymässä selän takana ) Kaiutin sai oloni tuntemaan hetkeksi oudolta, ei kai nyt sentään surraund.

Mutta sitten tajusin, tämähän on mullistava idea. Olisinpa ottanut popcorneja ja virvokkeita mukaan. Ja karamellejä vaikka. Jo surround saa viihtyvyyden kohoamaan tilanteessa kuin tilanteessa. Harmi vaan että nyt ei sattunut herkkuja mukaan tulemaan. Toisaalta olinhan apteekissa, sieltä löytää mitä mielenkiintoisimpia makuelämyksiä kun oikeen etsii. On apteekkarin lakritsia, kiiwin makuisia vitamiiniporejuomia, mustaviinimarjan makuisia yskänlääkkeitä ja nikotiini purukumeja useita eri laatuja ja ihan käden ulottuvilla, senkun hyllystä ottaisi. Nyt en kuitenkaan kehdannut, en ollut varannut tarpeeksi aikaa että tunteja siellä viihtyisin. Mutta nytpä tiedän varautua seuraavalla kerralla! Kivaa, mieletöntä, viihtyvyys kattoon myös apteekissa. Lähdetäänkö joskus apteekkiin katsomaan kivoja ohjelmia. Siellä on surround.