Olipa kerran pieni poika tai ei niin pieni mutta iältään pieni. Poika meni ostamaan irtokaramelleja kioskiolta ja jätskiäkin oli myynnissä. Poika oli niin mielissään kun sai iskältä muutaman markan taskuun ja sai sillä herkkuja lähikioskilta. Niinhän se on että maailma muuttuu, ei mennä enää markoilla irtokarkkeja ostelemaan ( koska rahana käytetään euroja ) ja kioskilta ei taida pahemmin enää edes saada irtomakeisia. Tai vaikka saisikin, mitä sitten. Mistäs revit nykylapselle hiluja? Kaikkialla suositellaan ja kehoitellaan että käteistä ei, emme hyväksy käteistä maksuvälineenä jne. Pankit tarjoavat koko ajan uusia palvelumaksuja käteisvaluutan käyttämisestä ja sen nostamisesta yleensäkin ja tarjotaan uusia hienoja kortteja mihin saa vaikka jäniksen kuvakkeen jos niin mielii. Tai jos Katri-Helenan naaman haluavi hän, niin sekin onnistuu. Ja plop plopinkin saa kylkiäiseksi. Kohta saa tilata superkortin, millä saa ostaa mitä vaan mistä vaan. Nyt voit jo muovivaluutalla ladata puhelimeen puheaikaa, puhelimella voit sitten ostaa porilaisen katajansavulla ja kurkkusalaatilla ja pienellä maidolla. Kortille saat myös valuuttaakin ladattua etukäteen, kun on tämä prepaid. On visaelectronit ja debitit ja kaikenmaailman dinersklubit. Mutta eihän se käteinen mihinkään ole kadonnut. Kyllä sitä seinästä saa, mutta pirulainen kun on tilillä 19,87€. Liian vähän varoja käteiseksi muuttamiseksi. 19,87€ määrästä voisi vaikka antaa poikaselle muutaman euroisen ja saisi poika tehdä niin kuin isänsäkin ollessaan itse pieni poikanen. Myös rahankäytön alkeet olisi kätevää opettaa jo varhaisessa iässä.

Mutta mitenkäs opetat? Vai meneekö se näin, annetaan pojalle isin visa electron, kerrotaan pin-koodi tai mikä lie salasana ja sanotaan että käy toki lähikaupassa ( minne muuten on matkaa ihan kivasti ) eli otetaanpa uusiksi, käyhän poika kaukokaupassa ostamassa itselle jotain pientä. Saat vaikka ostaa eurolla, isikin osti viidellä markalla pienenä poikana ja sai sillä suuren määrän karkkeja kiskalta. Euro on vähän enemmän kuin se isin 5 markkanen. Mutta ethän osta enempää, ethän? Hyvä aloitus rahankäytön opetukselle vai mitä? Samalla kertaa opetetaan rikollisuuttakin kun annetaan toisen kortti. Samallahan voisi näyttää miten kirjoitetaan allekirjoitus, jos sattuukin että pin-laitetta ei ole asennettu tai laite on muuten vaan jumissa tai päivityksessä eikä sirukortilla voida maksaa. Pahoittelemme. Kotvan kuluttua poika tulee suru puserossa kotiin ja sanoo että ne ei myynyt makeisia, koska laite oli rikki.

Miten olisimme voineet tästä tilanteesta selvitä ilman surua? Tietenkin nostamalla tililtä rahaa silloin kun oli tukirahojen maksupäivä. Harmi kun en tajunnut silloin. Mutta sitten olisi tietenkin tullut tilanne että sitä rahaa olisikin tarvinnut olla tilillä. Kun sitä puheaikaa piti ladata ja sinne piti maksaa sähköisesti sen ja sen verran rahaa ja tuonne ton ja tän verran . Mitäpä nyt siitä toisaalta mutisemaan kun yhteiskunta on totuttanut ihmiset käyttämään muovivaluuttaa ja osalta itsekin on itsen totuttanut vaikka se onkin toisaalta riskaabelia hommaa. Jos taskuvaras vie lompakon, sillä on oikeastaan koko tilin kaikki varannot. Jos se on oikeen taiteellinen rosvo ja osaa matkia kortin takana olevaa allekirjoitustasi, se voi ostaa vaikka mitä kortillasi. Jos oltaisiin käytetty automaattikorttia kuten ennen vanhaa tai sitä ennen, olisi kukkarosta lähtenyt vain ne varannot mitä siellä sillä hetkellä oli. Onhan se niin että muovivaluutalla on niin helppo maksaa. Kassatätien ja setien ei tarvitse käsitellä rahaa ( se on vaikeata puuhaa se ) eikä bakteerit leviä rahassa kuin kulovalkea. Ei tule rahasta takaisin anto tappeluja kaupan kassajonossa eikä rikkaiden tarvi jännittää satasensa tai kaksisatasensa kanssa maksaessaan. Että poikaseni, nyt ei juuri satu olemaan kukkarossa käteisiä, mutta haepa pokkoseni se vasara niin katsotaan onko säästöporsaksessa sen verran hiluja että saat jätskin. Opetellaan huomenna sitten yhdessä isin muovirahan käyttöä kun käydään maitoa ostamassa, jookosta?