Hetkittäin pysähtyy mietiskelemään kuinka sortavaa maailmanmeno on meitä miehiä kohtaan, suorastaan sorsintaa, etten sanoisi. Ei ajatella meitä miespoloisia lämmöllä housun valmistuksessa. Niinkin tärkeästä asiasta kun on kysymys kuten lisääntyminen. Äideille on ompelijattaret neulonut niinkin hienon ryysyn kuin äitiyshousun. Vaavi voi hyvillä mielin kelliä lämpimässä masussa, tarvittaessa ilman mahaa ympäröiviä kiristäviä housuja, on sillä kissanpäivät siellä ja äidilläkin on vaavan kasvaessa, mutta entäs me miehet sitten? Onko keksitty isyyshousuja onko?
Ensimmäinen ajatus luonnollisesti herää että mitä ihmettä sellaisilla sitten tekisi. Kuten huomasit, aivo raksuttaa nyt tätä pohtiessa. Ajatellaanpa suvunjatkon alulle laitto ajatuksissa ensin. Pitäähän alakerran väkeäkin joskus muistaa. Haudotaanhan kanojenkin munia niin miksipä ei miestenkin. Ennen kylvöä on hyvä hautoa, mielellään kiristämättömissä isyyshousuissa ettei siemenet mene pahaksi. Liian piukeat hoppelit saattaa johtaa kylvön epäonnistumiseen ja vaavoja ei tule koska siemenet on köyhiä. Pahimmassa tapauksessa tulee hankaumia ja kirvelyäkin saattaa olla havaittavissa.
Toinen asia sitten on se kun aletaan odotella poikintaa. Äidit kasvavat samaa tahtia vaavan kanssa, mutta niin tekee isätkin. Isät syövät itsensä miltei hengiltä raskausaikana. Automaattisesti ja tiedostamatta tulee ajatus että jos lapsen kantaja syö kahden edestä niin iskän pitää sitten syödä kolmen edestä ja tällä tavoin hoitaa perheen syömävelvollisuudet ja syödä varastoon. Vaikkapa talviunia varten. Ja näin huomaamme että isäkin kasvaa. Rupetaanpa sitten änkemään jalkaan tiukkoja trikoita tai farkkua, vattaa kiristää ja on tiukkaa, tällöin isä kaivaa isyyshousut naftaliinista ja taas on hyvä olla. Oivat olisivat isyyshousut. Säästyisimme monilta vaivoilta ja sukupuolisorrolta, vaatekaupassa käynninkin voisimme jättää väliin. Eikä iskän tarvitsisi kantaa huolta keskikehonrakennuspuuhilta, keskikeho kasvaa omalla tahdillaan ja voi syödä pullat ja kermaleivokset ilman huolen häivää. Jos patenttihallitus tämän sattumalta ottaa suurennuslasilleen niin oitis tänne heti isot muhkeat provikat. Miesten elämä on pelastettu!
Ensimmäinen ajatus luonnollisesti herää että mitä ihmettä sellaisilla sitten tekisi. Kuten huomasit, aivo raksuttaa nyt tätä pohtiessa. Ajatellaanpa suvunjatkon alulle laitto ajatuksissa ensin. Pitäähän alakerran väkeäkin joskus muistaa. Haudotaanhan kanojenkin munia niin miksipä ei miestenkin. Ennen kylvöä on hyvä hautoa, mielellään kiristämättömissä isyyshousuissa ettei siemenet mene pahaksi. Liian piukeat hoppelit saattaa johtaa kylvön epäonnistumiseen ja vaavoja ei tule koska siemenet on köyhiä. Pahimmassa tapauksessa tulee hankaumia ja kirvelyäkin saattaa olla havaittavissa.
Toinen asia sitten on se kun aletaan odotella poikintaa. Äidit kasvavat samaa tahtia vaavan kanssa, mutta niin tekee isätkin. Isät syövät itsensä miltei hengiltä raskausaikana. Automaattisesti ja tiedostamatta tulee ajatus että jos lapsen kantaja syö kahden edestä niin iskän pitää sitten syödä kolmen edestä ja tällä tavoin hoitaa perheen syömävelvollisuudet ja syödä varastoon. Vaikkapa talviunia varten. Ja näin huomaamme että isäkin kasvaa. Rupetaanpa sitten änkemään jalkaan tiukkoja trikoita tai farkkua, vattaa kiristää ja on tiukkaa, tällöin isä kaivaa isyyshousut naftaliinista ja taas on hyvä olla. Oivat olisivat isyyshousut. Säästyisimme monilta vaivoilta ja sukupuolisorrolta, vaatekaupassa käynninkin voisimme jättää väliin. Eikä iskän tarvitsisi kantaa huolta keskikehonrakennuspuuhilta, keskikeho kasvaa omalla tahdillaan ja voi syödä pullat ja kermaleivokset ilman huolen häivää. Jos patenttihallitus tämän sattumalta ottaa suurennuslasilleen niin oitis tänne heti isot muhkeat provikat. Miesten elämä on pelastettu!
