Olipa kerran terveyskeskus ja siellä täti joka kerää verta. Tätä verenkeräämöä kutsutaan laboratorioksi. Minuakin sinne pyydettiin menemään tai oikeastaan tuli mieleen että pitäisiköhän sitä mennä kun on alkanut tuo keho lahota ja ikäkin meni jo yli sallittujen rajojen, eli kolmenkymmenen. Pyysin siis tohtorinnalta lupaa mennä purkitsemaan vertani ja mittailemaan ne tärkeimmät. Tuohon asti meni hyvin. Tohtorinna laittoi lähetteen ja kehoitti syömään terveellisesti ja vähentämään tupakoinnin polttoa jne yms. Niin ja tärkein tietenkin: oleppas pokko syömäti ja juomati 12 tuntia ennenkuin menet laboratorioon. Helppo homma varmasti, en epäile yhtään. Mutta, menepäs sitten aamusella ( suositus ) sinne laboratorioon. Ja et muuten varmasti mene kun siellä on kaikki muut jo ennen sinua odottamassa. Vaikka niin innokkaana heti puoli kahdeksan jopa vähän ennen sitä, olisin menossa, niin lähemmäs 40 ihmistä värjöttelevi pakkasessa ja terveyskeskuksen oven kahvassa roikkuen, tapellen ja irvistellen toisilleen että kuka heistä olikaan eka kuka saa astua terveyskeskuksen steriileihin tiloihin lämmittelemään ja suonia tyhjentämään. Että miksi en ole mennyt? Miksi? Taidanpa kevään kunniaksi lähteä telttailemaan. Ja pystyttää ikioman tiipiin oven viereen että varmasti olen ensimmäinen aamulla ja pääsen ylpeänä heti klo 7 jälkeen kieltä näyttämään muille että häh häh, olin eka, olin eka.