Reipasta ajatusten harmoniaa on tämä ajatus helatorstain lopettajaisista ja mikseipä muidenkin turhien pyhien uudelleen kalenterioiminen. Pyhien tuoma ikuinen ongelma ostoskeskusruuhkineen kaikkineen saataisiin oivalla tavalla poispyyhityksi pyhähamstraajien mielistä eikä tarvitsi kenenkään enää kärsiä. Ei auta vaikkapa helatorstain aattona keskiviikkona Kauniit ja Rohkeatkaan välttämään hikiruuhkaa marketin käytävillä. Pakko mennä ostoksille vaikka jännittääkin, pakko mennä sillä onhan huomenna kaupat kiinni. Oikeen koko perheen voimin mennään suhisemaan kalossit tulessa leipähyllyille varaamaan ranskanpullat heti tuoreeltaan ja lehmän tekeleitä litrakaupalla (ettei vaan lopu hyla kesken). Lihatiskin antimet viedään käsistä, tarjouskahvit melkein keitetään jo kaupassa sekä kaikki ne tuhannet turhat tuotteet mitä kukaan täysipäinen ihminen ei varmasti tarvitse juuri helatorstaina. Mutta pakko on ostaa jos vaikka sattuukin että kuitenkin tarvitsee.
 
Mutta nyt meilläpä onkin ratkaisu tähän pulmaan. Laitetaan kaikki pyhät samalle sunnuntaille. Mikäpä olisikaan hienompaa kuin juhlia joulut ja juhannukset samalla stressillä. Äidit ja isät voisivat yhdessä juhlistaa äitiyksiään ja isyyksiään, talonmiehet ja naisetkin olisivat mielissään kun ei tarvitsisi kuin kerta vuodessa veivata lippua salkoon. Pääsiäismunat voisi mutustella siinä jouluherkkujen ohessa ja virpojat saisivat joulupukin tuliaiset, virvon varvon-lallatuksen päätteeksi. Ilmapallot ja serpentiinit ja kaiken maailman pillipuhalluselementit soisivat sulassa sovussa joululaulujen keskellä. Voitaisiin yhdessä tuumin pitää koko kansan kera isot kekkerit, olisi kakkukahvitarjoilut ja suolaisen nälkäisille suolakeksejä. Ja kun kerran juhlimaan alettiin, niin pidetään samalla kaikkien kansalaisten yhteiset syntymäpäiväkarkelot. Seuraavana vuonna voitaisiin sitten muistella että olipa kivat pirskeet viime vuonna vai mitä. Kauppojen  pitäisi sulkea ovensa vain kerran vuodessa jos kyse ei ole pikkuisesta muutaman neliön ”kioskista” mikä on kuitenkin salaa kauppa. Joulurauhan julistuksen yhteydessä muisteltaisiin sodissa kaatuneet ja muut vainajat, pitkä perjantaikin menisi sukkelasti ohi ja kenenkään ei tarvitsisi paastota turhaan kun jouluna pitää kerta syödä liian. Sukulaisten luona kyläilyä pelkäilevienkään ei tarvitsisi käydä sukuloimassa kun kerran koko suku tulisi samaan paikkaan ja kuulumisten vaihto ja suvunmonistus keskustelut ja kättelyt ja muut pakolliset ”ohhoh, oletpas sinä taas sitä ja tätä” keskustelurituaalit käytäisiin yhdellä kertaa. Helppoa olisi elämä.
 
Hyvin pian kuitenkin koittaisi arki. Kaikki palaisivat levänneenä töihinsä ja muistelisivat lämmöllä yhteisiä kemuja. Kuinka Erno-vaava onkaan kasvanut vuoden aikana tai onpas se Lomperin Irma tullut vanhaksi. Sulo on pysynyt kovin nuorekkaana vaikka eläkkeellehän se kohta jo joutaa. Painojen hallitsijat aloittaisivat heti välleen ihmedieettinsä ja voisivat sitten seuraavana vuonna taas vähän narrata itseä ja purra juhlapöydän antimia. Innokkaimmat juhlijat laskevat heti maanantaista lähtien päiviä seuraaviin juhliin. Vanhanaikainen kekkerien ja pyhien ja liputtelujen kyttäys olisi taakse jäänyttä elämää. Työviikot olisivat seitsemänpäiväisiä eikä kenenkään tarvitsi stressata. Tästähän voisi alkaa aivan uusi aikakausi. Heti ja oitis,  painokoneet painamaan upouusia kalentereja ja almanakkoja, jokaiselle postitse lähettäen, vaikkapa puhelinluettelon kylkiäislahjana.