Kävipä kerran niin että autoverottaja lähetti laskun. Laskussa kerrottiin eräpäivä, jota ennen luonnollisesti kannattaa maksaa ettei kilvet lähde poliisin taskuun liikenteessä liikkuessa, siinähän tippuisi auto pois yhteisöstä kun ei kilpiä ole. Nyt kuitenki kävi näin, että tili näytti ennen eräpäivää miltei pakkasta ja maksu piti jättää läheltä piti tilanteeseen. Jännityksellä menin klo 00.00 yöllä ( kyseisenä eräpäivänä ) kurkistamaan onko onko arvoisa rahalaitos laittanut tililleni pikkuriikkisen summan rahnaa, että saan perheelle eväitä, tupakoinnin polttotarvikkeita ja sähkölaitoksellekin oman osansa. Ja olihan siellä sen verran sitten.
Aamulla lähdin pontevana liikkeelle ihmisvilinään. Kävin linja-autoajelulla, kahvillakin hypättiin. Sitten muistin että autoverottaja on aina muistuttanut että kannattaa laittaa kuitti mukaan auton hansikaslokeroon ihan varmuuden vuoksi ja virkaintoisia poliisisetiä varten. Näin ajattelin sitten tehdäkin. Tosin mitenkä saisin verkkopankin laskunmaksuilmoituksen paperille, koskapa nykyajan tulostimet ja printterit ovat niin viisaita ( jopa omanikin ) että ne vaativat kaikki 5 värikasettia ennekuin pääsen yhtä väriä tulostamaan. Yleisimmin mustallahan virallisia papereita ulostellaan tietokoneesta. Näin siis on käynyt että mokoma oma laite vaatii 50 euron arvosta väriä. Eihän tuommoiseen summaan ole alunan ( lue:köyhän ) mahdollista uhrata varojaan. Mutta onneksi on keksitty pankit ja pankit jotka keksivät viime vuosituhannella jo maksuautomaatin.
Siispä mars mars paikalliseen pankkiin. Kohtelias hahmontunnistin avasi ovet ja miltei toivotti minut tervetulleeksi pikkuiseen tuulikomeroon. Kömmin tuttuun nurkkaukseen ja etsin jo korttia kukkarosta valmiiksi, mutta mitäs sanonko mitä, jotain puuttui. Pömpeli oli joko kadonnut vai lienee varastettu, annettu museoon, pankin alakertaan, paikalliseen supermarkettiin vai mihin? Juoksujalkaa hyppäsin virkailijattaren luo ja pääsin suoraan tiskille koskapa olin ihka oikeaan aikaan päivästä liikkeellä. Oi miksi, oi virkailijatar, teidän pankissa ei ole maksuautomaattia, häh? Jatkoin vielä että tai yleensäkään tällä kaupunginosalla tai tuolla kunnan pääkaupungissa. Virkailijatar vastasi että ei ole, ei ole koko maakunnassa tai edes koko suomessa ei ole yhden yhtä maksuautomaattia. Kaikki on otettu pois ettei kansalaisien laskun maksanta olisi liian sosiaalista. No voihan itku ja reikäisten hampaiden kiristely vastasin siihen. Kaivelin jo siinä vaiheessa laskua sitten taskusta ja olisin mieluusti sitä tarjonnut tiskille. Suunnitelma katkesi kylläkin kuin seinään kun virkailijatar tokaisi että anna rahaa niin sitten maksetaan lasku. 3,50€! Taas pääsi sisäisiä ärräpäitä, koskapa olen kohtelias enkä viitsi alkaa noitumaan viattomille. Mikäs nyt neuvoksi, kysyin. Sain ohjeet että hipsisin kioskille, siellä on uusi hieno palvelu, sieltä saa ostaa virvokkeita, matkalippuja, veikatakin voi vaikka siinä samalla kun maksaa laskun. Tosin siitäkin pitää maksaa ja olisi pitänyt tilata ensin sähköinen henkilökortti, debit kortti ja ties mitä kaikkea. Tuli kyllä suru puseroon siinä tilanteessa. Etenkin niiden monien ihmisten puolesta ketkä eivät verkkopankkia osaa käyttää ja niiden puolesta ketkä eivät halua käyttää. Miten ne nyt pärjäävät. Oma pärjäämiseni ei sentään tähän kaatunut vaikka sylettikin kovasti. Otin linja-auton alle ja se kuljetti minut laitokseen missä työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä autetaan. Jopa tässäkin tapauksessa. Laskun maksuun oitis samantien ja kuitti paperille. Näin valtio on taas mielissään ja sinipukuisilta virkamiehiltä jää yksi turha kilpien irrotustoimitus tekemättä. Mutta, missä ovat ne tuhannet maksuautomaatit? Mihin ne kaikki on mahtunut?
