Voi Kreikan drakma, sanoi pennitön pullonpyörittäjä kuullessaan uutisen uudesta veronkeruumenetelmästä. Vuosikaudet hän on kierrellyt festivaaleilla ja kaupungilla keräämässä jouten olevia pulloja. Pelastanut usean koiraparan tassut haavautumasta särkyneen pullon sirpaleista. Lapset ovat tienanneet hyvät jäätelörahat pulloja kauppaan kantamalla ja kierrätys on saatu opetettua mukavalla ja hyödyllisellä tavalla jälkipolville. Ja itse asiassa tämä yhtälöhän on toiminut. Mutta sitten tuli Kreikka kriiseineen ( anteeksi fetan luvattu maa ) Ja miksi sitten yhdistän nyt Kreikan tähän. Miettikää sitä illalla kun pohditte päivän juttuja. No, sanonpahan nyt kuitenkin. Jostain nekin kadonneet miljardit pitää tienata takaisin. Verottelu on oiva tapa saada rahoja kasaan. Ja näin voidaan mukavasti rokottaa lapseltakin. Kyllä niidenkin on opittava tuloistaan veroja maksamaan! Sata pulloakin tulee olemaan pitkä penni jos ruvettaisiin laskemaan. Pikaisen laskutoimituksen tehtyäni ja kuviteltuani jokaisesta ansaitsemasta pullosta laitettavan verokassaan 2% veroa. Sehän tarkoittaa pienestä pullosta ( pantin arvo 0.20snt )  maksettavan veroa 0,0004snt. On äkkiä lainatut miljardit kasassa.

Katsotaanpa syksyä. Ei tullut miljardeja ei! Lapset ja köyhät päättivät mennä uuden verouudistuksen myötä lakkoon. Kaupungit ja festivaalialueet suorastaan tulvii pulloja. Vanhat ihmiset kemputtavat keppeineen ja pujottelevat rullatuoleineen pullojen keskellä, kriminaalit tallovat ja liffaavat eteensä tulevat muovipullot, polkupyörien kumit paukkuvat särkyneiden lasipullojen palasista. Rapsahtelun ja riksahtelun äänet täyttävät tienoon, kun tuhannet pullot menevät lyttyyn ja palasiksi. Ennen niin mukavasti sujunut pullojenkeruutalkooväki on kadonnut katukuvasta. Kannattiko ahnehtia verottaen pienen väen pienistä iloista? Ja joillekin se on elinehto ja mielissäänkin toiset ovat kun näkevät työnsä tuloksen ja siitä muutaman markkasen vielä palkkioksikin saavat. Nyt ei muuta kun jännittämään pulloveromätkyjä.