Lokkien ilmeitä on hirmu jännä katsella. Etenkin niiden keillä on toisilleen kovasti asiaa. Ties mitä kaikkea viisasta nekin juttelevat lentäessään keskenään. Kertovat vitsejä, puhuvat politiikasta, säästä ja vaikka mistä. Nokka käy kuin vanhan ajan viritetty kirjoituskone ja juttua tulee. Toisin on erään oudon lokin tilanne täällä meidän paikkakunnalla. Päivästä toiseen se istua jäkittää sillan kaiteella ja irvistelee ohikulkijoille. Välillä syleskelee kalan perkeitä huulen pielistä pitkin teitä. Toisaalta se lokki on reppana, toisaalta se on pelottava kun se vihaisena siinä mullistelee ja pitää ihmisparkoja pilkkanaan. Kostaa kaikkien muiden lokkien puolesta kurjia kohtaloitaan olla aina niitä keistä mainitaan jokaisessa lauseessa sanalla paska, sonta, uloste jne. Nokkavia eläimiä ovat lokit. Toisaalta lokeille pitäisi olla hieman kade ja kunnioittaa niitä. Ne ovat nimittäin näppäriä kalastajia. Lentävät veden yllä ja tiirailevat veden sisään ja klops, pian on kalanvartalo suussa. Ei kukaan tavan tallaaja tuolla tavalla vedestä kaloja napsi. Mutta tämä, tämä lokki on jäätävä. Onkohan se liimattu siihen sillan kaiteeseen kiinni? Joku on käynyt yön pimeinä tunteina päällystämässä purukumilla kaiteen. Hävytöntä moinen ilkivalta.